25. elokuuta 2009

Bristol, baby

Hmph. Huomenna Bristoliin, mukavasti puolikuntoisena. Viikon suunnitelmat pisti uusiksi sellainen aivan megalomaaninen flunssa, tietenkin - olen aika hyvä ajoittamaan flunssia sellaisiin hetkiin, kun se ei ollenkaan olisi toivottavaa. Tai no, flunssa ja flunssa, "hengitystieinfektioksi" tuo meidän kotilääkäri tämän diagnosoi, eli kuumetta ei ole, mutta kurkussa on jumissa kärttyinen siili ja nenässä eritteen määrästä päätelleen jonkinlainen etana tahi muu limaa erittävä niljakas. Pää on siis tukossa ja ajatus ei juurikaan kulje. Huomenna olisi kuitenkin lähtö heti aamusella, toivottavasti tästä vielä yön aikana edes vähän tervehtyy matkustuskuntoon. (Ja veljenretku kuulosti melkein pettyneeltä, kun ilmoitin ettei tämä nyt mitään sikainfluenssaa kuitenkaan ole, olisi kuulemma ollut hauskaa saada sika perheeseen. Siihen totesin vain, että eikös meillä ole jo.)

Vaan ei väsytä, kuten ei koskaan ennen reissua. Enää en jännitä edes lomareissulle lähtöä, mutta jotenkin se aina vaikuttaa tuohon unensaantiin aika railakkaasti. Huomenna lähtö on tosin vasta vähän ennen viittä, eli saan aamulla nukkua hieman pidempään kuin normaalisti bristoliinlähtöaamuina. Eiköhän se tästä, kun saan kämpän tyhjäksi ja avaimet luovutettua ja karistettua Bristolin pölyt jaloistani. Ei sillä, tykkäsin kyllä asua siellä - tykkäsin kovasti, vaikkei se varmaan aina siltä tuntunut. Edelleen vaan hämmentää niin pirskatisti, että se kolme vuotta on nyt takana! Vastahan minä sinne lähdin; jännitti niin hirmuisesti, ettei koskaan ennen. Nyt tuntuu niin hullulta, ettei sinne enää tarvitse syksyllä palata. Kolme vuotta on loppujen lopuksi niin lyhyt aika.

Tänä iltana ajattelin vielä teineillä oikein urakalla ja katsoa 21 Jump Streetiä. Odotettavissa on kovasti virnuilua, huulten pureskelua ja vähän irvistelyäkin, sekä ihan hiven myötähäpeää. Ollapa taas viisitoistakesäinen!

21. elokuuta 2009

Rahjustamista

Rooma oli kuuma ja kaunis, jäi mieleen kaihertamaan - täytynee sinne vielä joskus palata. Tällaiselle historiafriikille ja latinistille se oli siis käytännössä katsoen aivan taivaallinen reissu, vaikkakin hivenen lyhyt (tosin ei sillä tahdilla olisi yhtään pidempään jaksanutkaan). Göteborg taas oli sellainen varsin idyllisen oloinen ruotsalaiskaupunki, ei sekään hullummalta vaikuttanut. Ja I:tä on aina niin kertakaikkisen mahtava nähdä, tänä vuonna kun ei juurikaan olla oltu samassa kaupungissa samaan aikaan. Vaan nyt ollaan, kun hänkin palasi tänne sivistyksen pariin. Mahtihomma.

Ensi viikolla olisi taas aika reissata hetkeksi Bristoliin; tyhjentää ja siivota kämppä, luovuttaa avaimet, käydä pankissa lopettamassa vuokranmaksu ja raahata loput kamat Suomeen. Ahdistaa jo valmiiksi, mm. tänä aamuna heräsin painajaiseen, jossa koitin sulloa kaikenmaailman jättikokoisia pehmoleluja ja kirjoja ja vaatteita ja lautasia ja peittoja kahteen pieneen matkalaukkuun. Pehmoleluja tai vaatteita siellä ei onnekseni ole, mutta kirjoja ja astioita sitten niidenkin edestä... Saas nähdä, mistä kaikesta sitä joutuu luopumaan - fingers crossed, että mitään mieluista en joudu taakseni jättämään.

Huokaus.

Ja se ekologinen jalanjälkeni on tältä vuodelta aivan valtaisa. Jotain tarttis tehdä...