Tämä hölmö

Tämä hölmö viettää sadepäivää sisällä.
Tämä hölmö tiskaa ja siivoaa.
Tämä hölmö latailee elektroniikkalaitteiden akkuja.
Tämä hölmö pakkaa matkalaukkua.
Tämä hölmö ahdistuu matkalaukun painosta.
Tämä hölmö lentää huomenna kotiin.
Tämä hölmö ei välttämättä haluaisi ihan vielä lähteä.

Tämä hölmö tuijottaa haltioissaan BBC:n Blackpoolia ja laulaa mukana. (= Rääkyy hiusharjan varteen.)
Tämä hölmö hykertelee hyvää oloaan.

Tämä hölmö ei nukkunut viime yönä silmällistäkään.

Indiana Jones ja henkinen laukku

Nämä tentit ovat tehneet minusta aivan suunnattoman hajamielisen! Suurimmaksi osaksi ne ovat ihan pikkujuttuja: kyniä katoilee ja putkahtelee lopulta esiin kengistä ja patakintaista ja sitä rataa. Tänään unohdin pyykit neljäksi tunniksi koneeseen ennen kuin muistin hakea ne kuivumaan. Näin se pitkäkestoinen stressi sitten ilmenee, muutenhan se ei minussa juurikaan näy. En osaa jännittää enkä huolehtia tenteistä, enkä varmasti huomaisi stressaavani ollenkaan, elleivät normaalit arjen askareet muuttuisi hajamielisyyden vuoksi ihan vähän haastavammiksi.

Huomenna on siis edessä vielä vihoviimeinen tentti, ja sen jälkeen on toinen vuosi pulkassa. Siis uusintoja lukuunottamatta, veikkaan vahvasti, että joudun syksyllä vielä palaamaan EU:n pariin uudemman kerran. Tuntuu kuitenkin aikas hyvältä - loma tulee juuri oikeaan saumaan ja on mukava taas viettää suhteellisen stressitöntä aikaa ennen viimeisen vuoden rutistusta.

Huomenna pitäisi myös päättää loppuviikon aikataulusta: lähdenkö sinne Cardiffiin, ja koska. Vähän olisi suunnitelmissa karata heti torstaiaamuna, mutta saa nyt nähdä. Jänskättää ihan vähäsen. Bathiin olen matkaamassa maanantaina, katsastamaan paikallista koiranäytelmämeininkiä (hound group pääasiallisesti tähtäimessä). Suomeen olen palailemassa joskus ensi viikon puolella, jahka saan aikaiseksi.

Aivan, ja päivän turhaakin turhempi tieto ja nurinan aihe: ottaa päähän, kun en näe Doctor Whon neloskautta loppuun! Ja itse asiassa Moffatin two-parteristakin jää näkemättä se toinen osa, eli loppuratkaisu jää sinne jonnekin hamaan tulevaisuuteen (marraskuulle), kun en tykkää noita netistä ripata. Ärsyttää tällä hetkellä aivan suunnattomasti.

Kyllä, huomenna on edessä vuoden viimeinen tentti, ja ainoa murheeni on joku tv-sarja. Prioriteetit hei kunnossa!

Niin, ja otsikko, sikäli mikäli se jossakussa herättää ihmetystä. Tähän blogiin on viimeksi kuluneen kuukauden aikana löydetty muiden muassa hakusanoilla "Indiana Jones ja henkinen laukku", mikä kuulostaa minusta aika helkkarin mielenkiintoiselta ja riemastuttavalta!

Huolia

Tentti meni vituralleen, seuraava on edessä torstaina, en osaa, en tahdo, en muista.

Ja Koira on kipeänä kotona. Pienellä on jalka turvoksissa, eikä eläinlääkärikään osannut sanoa mikä mahtaa vaivata. Turvotus on siis etutassun päällä, puremajälkiä ei löydy, eikä mitään muitakaan ulkoisia merkkejä yhtään mistään - sitä järkyttävää turvotusta lukuunottamatta. Kahdesti on herran tassua käyty näyttämässä, toisella kerralla otettiin koepalat ja määrättiin vahvemmat antibiootit ja särkylääkkeet, kun turvotus oli viikonlopun aikana vain pahentunut. On kuulemma reipas ja normaali muuten; syö ja juo normaalisti, että ei kai sinänsä mitään kovin vakavaa, toivottavasti. Huolettaa silti, kun minun hapera herrani on kipeä. Vanhemmat lähtivät tänään Berliiniin, ja Koira vietiin isoveikalle hoitoon - pitänee huomenissa soitella, miten pärjäävät. Vaikka hyvinhän siellä menee, tiedänhän minä sen.

Lepuuttelin megalomaanisesta vitutuksesta ja hermeettisestä päänsärystä kärsivää päätäni parinkymmenen minuutin lenkillä, helpotti huomattavasti.

Pakenevat päivät

Joskus minusta tuntuu, kuin yrittäisin juosta kiinni eteenpäin kiitävää junaa. Kaikki energia, aika ja keskittyminen kuluvat ihan vain perässä pysymiseen. Juna vain tuntuu karkaavan jatkuvasti, ja sitä kovempaa minun täytyy taas juosta. Kun vain voisi pysähtyä, ihan hetkeksi vain: hengähtää ja vaikka nousta sen junan kyytiin, ettei aina tarvitsisi pelätä jäävänsä jälkeen ja joutuvansa eksyksiin. Onkohan seuraavalle asemalle vielä pitkäkin matka?

Aika siis rassaa. Sitä on jatkuvasti liikaa tai liian vähän, enkä osaa hyödyntää kumpaakaan olotilaa. Tentit alkavat huomenna, ja minulla on ihan liian hyvät fiilikset. Haistan ilmassa itsepetoksen; väärän turvallisuudentunteen, johon olen tuudittautunut niin monet kerrat aiemminkin. Ahdistaa, kun ei jännitä; kun en muka stressaa. Vaikka stressaanhan minä, ihan valtavasti: se vain purkautuu vasta tenttien jälkeen valtaisana väsymyksenä ja immuunitason alenemisena.

Tenttien jälkeen ajattelin harrastaa maakuntamatkailua ennen kotiinpaluuta. Cardiff ja Bath houkuttelevat, täytyy varata niille matkustuspäivät jahka noista koetuksista ensin selvitään. Ja selvitäänhän niistä, on selvitty tähänkin asti.

Maanantaiyö, ja minua väsyttää.