Tiistain sekalaiset

Kuin sitä osaakin olla näin väsynyt, vaikkei taas ole mitään tehnyt? En käsitä. Kai se on tämä vuodenaika - mulla kun ei tuota syysmasennusta oikein suuremmin ole, niin olisiko tämä sitten jotain kevätmasennusta? Tai kevätuupumusta on ehkä parempi sana, harvemmin sitä kuitenkaan ihan masentunut on.

Koulu on pitänyt kiireisenä, ja pitää varmaan ainakin pääsiäiseen asti. Kaksi esseetä olisi palautettavana ensi kuun alussa ja kolmas heti pääsiäsloman jälkeen, eli sitä viimeistä pitäisi alkaa väkertää, jahka saan nuo kaksi ensimmäistä pois alta. Opiskelu tuntuu muuten harvinaisen hyvältä, osui tälle vuodelle todella mukavat kurssit. European Human Rights Law on mielenkiintoista eikä ollenkaan niin puuduttavaa kuin luulin, Equity & Trusts taas on välillä puuduttavaa, mutta sillain hyvällä tavalla. Ihana opiskella jotain selkeää ja suht johdonmukaista taas pitkästä aikaa. Roman Law taas on ihan ehdoton suosikkini! Istutaan ringissä, juodaan teetä ja keskustellaan antiikin Roomasta - voiko olla parempaa? Välillä sitä pitää ihan pysähtyä ja miettiä kuinka uskomatonta on, että voi oikeasti opiskella jotain niin itselle mielenkiintoista (ja valitettavasti varsin hyödytöntä noin tulevaisuutta ajatellen). Toisaalta harmittaa, että tämäkin on taas pian ohi - mikä on jo itsessään ihan uskomatonta.

Niin, viikonloppuna tulivat julki ensi syksyn valmistujaisten aikataulut. Silloin se iski ihan kunnolla, että minä valmistun tänä vuonna. Toivottavasti ainakin. Ihan hurjaa, vastahan mä tänne tulin! Kummallista, mihin se aika katoaa.

Porukat ovat ensi viikolla matkaamassa Lontooseen lomailemaan, ja sanoin tuppautuvani tiistaiksi seuraansa. Tuntuu mukavalta päästä taas Lontoon humuun, vaikka vain päiväksi. Täytynee väkertää etukäteen jo noita ensi viikon tehtäviä, ettei tule keskiviikkona kiire niiden kanssa.

Mutta tänään katson vielä hupsun the Avengersin. Ihan vaan sen kunniaksi, että Ralph Fiennes näyttää niin kertakaikkisen hyvältä liituraidassa ja bowler-hatussa.

Questions, questions, questions

Brimiltä. Koska en malta nukkua.

Mitä teit tasan vuorokausi sitten?
- Luin Stephen Kingiä, 'salem's Lot -nimistä teosta. Olen lukenut Kingiltä Cujon joskus vuosia, vuosia sitten, enkä silloin ollenkaan tykännyt kirjoitustyylistänsä. Syksyllä aloitin Musta Torni -sarjan, jäi vielä odottelemaan kesää. Eilen tuli kuitenkin kaupassa sellainen olo, että voisi vaikka taas kokeilla, josko jo tykkäisin. Saatan vaikka tykätäkin.

Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä?
- Isihän se.

Onko sinulla paljon rutiineja?
- Hyvin vähän. Voisin oikeastaan sanoa, ettei ollenkaan - ei ainakaan sellaisia tiedostettuja.

Oletko rehellinen?
- En aina. Tärkeissä asioissa pyrin olemaan.

Miksi asut siellä missä asut?
- Tämä oli paras (ja halvin) niistä muutamasta, mitä syksyllä kävin katsomassa. Eihän tämä nyt ihan sitä ollut mitä haettiin, mutta eipä tuo kovin haittaa. Kyllä tässä nyt kesään viihtyyn.

Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on?
- Juuri ja juuri. 19. päivä taisi alkaa noin vartti sitten.

Koska viimeksi teit itse ruokaa?
- Ihan liian kauan aikaa sitten.

Muistatko minkä CD:n ostit ensimmäiseksi?
- En kuollaksenikaan! Muistan muistaneeni sen vielä jokin aika sitten, mutta nyt en kyllä saa päähäni.

Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä?
- Sängyllä, vasen jalka koukussa oikean alla. Läppäri sylissä.

Millainen perheesi on? Keitä siihen kuuluu?
- Mukava, sellainen kotoisa ja minunoloiseni. Ydinperheeseen kuuluvat äidin ja isän lisäksi veikka sekä sisso perheineen. Ja luonnollisesti Toni.

Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan?
- Haluaisin saada aikaiseksi. Roman Law'ta olisi hyvä saada tehtyä ja European Human Rights Law'ta pitäisi opiskella.

Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on?
- Hyvin vähän. En ole hyvä pitämään salaisuuksia, jos ne ovat omiani.

Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin.
- Uneksin kausittain. Tällä hetkellä on menossa pitkä uneton jakso, enkä todella muista viimeisintä untani.

Oletko enemmän ujo kuin villi?
- Ujo. En tahtoisi olla, mutta minkäs sitä perusluonnolleen mahtaa.

Aistitko, jos sinua tuijotetaan?
- En varmasti aina, mutta joskus kyllä.

Ketä kättelit viimeksi?
- Enpä muista! Ei kun joo! Muistanpas. (Bad)IdeaParkin pormestaria. Don't ask.

Mitä näet kun suljet silmät?
- En yhtään mitään.

Kuinka monet kengät omistat?
- Viidet on mukana (plus reinot), kotona on lisäksi ehkä noin kymmenet. En muista, en ole koskaan laskenut.

Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt?
- Ala-asteella olin mukana koulun näytelmissä, eli olisiko noin 200 henkeä oikea luku? Vai 300?

Mikä oli päivän paras juttu?
- Sain valmiiksi isin toisenkin kynsikkään (eli siis pulsuhanskan), pistän huomenna postiin. Pääsee isi tiirailemaan tähtiä, kun on viimein asianmukaiset hansikkaat.

Luokitteletko ihmisiä?
- Tietysti. Ihmismieli tykkää järjestää asiat lokeroihin.

Kuinka korkealta katselet maailmaa?
- Olen noin 160 cm pitkä, eli suunnilleen puolestatoista metristä.

Onko sinulla lemmikkieläimiä?
- Koira. Ei tosin täällä mukana, mikä on surku, mutta kotona. Ja toivottavasti tulee syksyllä toinen.

Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä.
- Hymyileväisyys.

Oletko tullut enemmän äitiin vai isään?
- Ulkoisesti sekä että, sisäisesti ehkä enemmän isään. Samalla lailla unohdellaan asioita ja ollaan välillä omissa maailmoissamme. Ja tehdään ennen kuin ajatellaan.

Uskotko ihmeisiin?
- Sellaisiin raamatullisiin? Enpä juuri. Arkisiin ihmeisiin kyllä.

Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu?
- Työttömälle opiskelijalle arki ja viikonloppu eivät juuri eroa toisistaan.

Olitko iloinen herätessäsi aamulla?
- Olin. Ja yleensä olen.

Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia?
- En, valitettavasti.

Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)?
- En osaa sanoa, monet asiat vaihtelevalla menestyksellä. Toisessa ihmisessä tietyt piirteet eivät häiritse, kun taas toisessa ne ärsyttävät ja väsyttävät. Kovin yksilökohtaista.

Oletko kateellinen muille ihmisille?
- Täytyy myöntää, että harvoin. Toisinaan toki, mutta eipä sekään kestä sitä vihlaisua kauempaa. Harvoin sitä jaksaa keskittyä siihen toisen kadehtimiseen.

Oletko ollut kirpparilla myymässä?
- En ole. Monasti olen kyllä harkinnut, mutta ei ole tullut lähdettyä.

Koska eletään elämän parasta aikaa?
- Paha sanoa. Tuskin kukaan tietää sitä aikaa eläessään, eiköhän se selviä vasta jälkeenpäin.

Kuinka monta serkkua sinulla on?
- En tiedä tarkalleen. Siinä kymmenen nurkilla, kaikki isän puolelta.

Kirjoitatko päiväkirjaa?
- Paperista? Kyllä. Tosin se ei taida olla mikään virallinen päiväkirja, joskus kuluu viikkoja, etten katsokaan sinne päin. Kirjoittelen kun siltä tuntuu.

Koska olet viimeksi itkenyt?
- Veikkaisin viime viikkoa ja jotain elokuvaa. Reagoin aika vahvasti fiktioon, mikä on toisaalta vähän hupsua.

Mikä muistuttaa viime kesästä?
- Ei oikeastaan mikään. Viime kesä oli harvinaisen tasapaksu. Nautin kyllä, mutta eipä viime kesältä jäänyt oikein mitään mieleen. Paitsi Incubuksen keikka, se oli kyllä aika jees.

Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia?
- Toivoisin, että olisimme.

Kuvaile hiustesi luonnollista väriä.
- Keskiruskeat.

Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi?
- Onervan ja Kanervan.

Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana?
- Kerran, kun oli ihan pakko. Puolustuksekseni sanon, että olin jo nähnyt kyseisen elokuvan aikaisemmin, enkä häirinnyt niitä kolmea muuta katsojaa pois pujahtaessani. Ja opin läksyni.

Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta?
- Ei ole. Minusta sisäinen kauneus tekee ihmisestä viehättävän, ulkoisesta olemuksesta riippumatta. Ja toki myös päinvastoin.

Menetkö koskaan nukkumaan meikit naamassa?
- En kovasti meikkaile, mutta joskus on saattanut jäädä ripsarit pesemättä.

Osaatko keittää riisiä?
- Totta kai. Ja vieläpä pohjaan polttamatta.

Pidätkö yksinäisyydestä?
- Pidän yksinolosta, mutta varsinainen yksinäisyyshän on eri asia. Yksinäisyys ahdistaa ja saa mielen mustaksi.

Onko sinulla unelmia?
- On toki. Ne ovat aika arkisia, mutta unelmia yhtä kaikki.

Lempivuodenaikasi?
- Syksy, ihan ehdottomasti. Alkusyksystä ihan loppusyksyn ensimmäisiin pakkasiin. Pidän kyllä ihan kaikista vuodenajoista, mutta syksy on suosikkini.
- Kesä.

Luonnonilmiö

Viime yönä saatiin taas lunta ihan kunnolla, ja tänään olikin sitten Bristol kaaoksessa. Julkiset eivät kulkeneet ja yliopistokin oli eilisen tapaan suljettu - päivän luennot siirtyivät siis hamaan tulevaisuuteen.

Heti aamusta oli ihan pakko vetää kumpparit jalkaan ja lähteä ulos kahlaamaan. Kyllä se veti hymyn huulille, vaikka ilmeisesti ihan kaikki eivät vallinneista sääolosuhteista olleetkaan niin kovin ihastuneita. Puolilta päivin läheinen nurmikenttä oli täyttynyt pulkkailevista ja lumiukkoja rakentelevista perheistä sekä koiranulkoiluttajista. On aika harvinaista herkkua näille paikallisille tuollainen ihan oikea talvisää lumituiskuineen.

Pidin siis ihan suosiolla tänään rokulipäivän, huomenna täytynee taas sukeltaa esseiden ihmeelliseen maailmaan. Mutta ei ihan vielä.

Lunta

Täällä on tällä viikolla tullut lunta, melkein ihan oikea talvi siis. Huomenna pitäisi tulla lisää, mutta saas nähdä. Tuskinpa kuitenkaan, ei mun tuurini niin hyvä ole. Vaan on se jännä, kuinka pieni suomi-neito piristyy lumentulosta - tulee niin perin kotoisa olo! Eilen tarvoin kaupungilla hymy huulilla, ihan vain jäisen maan kunniaksi.

Kävin myös katsastamassa Valkyrien, ja kyllä tavallaan tykkäsin. Piti ihan välillä muistuttaa itselleen, että huonostihan tässä käy - sen verran pisti jännäämään, onnistuvatko sankarit suunitelmissaan. Samalla tuli mieleen Stephen Fryn Making History, nyt tekisi mieli lukea se, mutta kun se pirulainen on Suomessa. Making History on ajatusleikki siitä, millainen maailma olisi, jos Hitler ei olisi syntynytkään. Muistikuvani ovat harmillisen hataria, mutta huonosti siinäkin taisi käydä: Hitlerin poissaollessa vallankahvaan tarttui joku vieläkin pahempi ja kyvykkäämpi. Vaan oli aika vinkeä teos, kaikenkaikkiaan.

Aivan järkyttävä koirakuume taas päällänsä. Pitäisi tehdä koulujuttuja, mutta e-hei, ei toivoakaan. Roikun taas ihan väärillä nettisivuilla. Mitenköhän on, uskaltaisiko sitä jo pantoja osteskella?