Bristol, baby

Hmph. Huomenna Bristoliin, mukavasti puolikuntoisena. Viikon suunnitelmat pisti uusiksi sellainen aivan megalomaaninen flunssa, tietenkin - olen aika hyvä ajoittamaan flunssia sellaisiin hetkiin, kun se ei ollenkaan olisi toivottavaa. Tai no, flunssa ja flunssa, "hengitystieinfektioksi" tuo meidän kotilääkäri tämän diagnosoi, eli kuumetta ei ole, mutta kurkussa on jumissa kärttyinen siili ja nenässä eritteen määrästä päätelleen jonkinlainen etana tahi muu limaa erittävä niljakas. Pää on siis tukossa ja ajatus ei juurikaan kulje. Huomenna olisi kuitenkin lähtö heti aamusella, toivottavasti tästä vielä yön aikana edes vähän tervehtyy matkustuskuntoon. (Ja veljenretku kuulosti melkein pettyneeltä, kun ilmoitin ettei tämä nyt mitään sikainfluenssaa kuitenkaan ole, olisi kuulemma ollut hauskaa saada sika perheeseen. Siihen totesin vain, että eikös meillä ole jo.)

Vaan ei väsytä, kuten ei koskaan ennen reissua. Enää en jännitä edes lomareissulle lähtöä, mutta jotenkin se aina vaikuttaa tuohon unensaantiin aika railakkaasti. Huomenna lähtö on tosin vasta vähän ennen viittä, eli saan aamulla nukkua hieman pidempään kuin normaalisti bristoliinlähtöaamuina. Eiköhän se tästä, kun saan kämpän tyhjäksi ja avaimet luovutettua ja karistettua Bristolin pölyt jaloistani. Ei sillä, tykkäsin kyllä asua siellä - tykkäsin kovasti, vaikkei se varmaan aina siltä tuntunut. Edelleen vaan hämmentää niin pirskatisti, että se kolme vuotta on nyt takana! Vastahan minä sinne lähdin; jännitti niin hirmuisesti, ettei koskaan ennen. Nyt tuntuu niin hullulta, ettei sinne enää tarvitse syksyllä palata. Kolme vuotta on loppujen lopuksi niin lyhyt aika.

Tänä iltana ajattelin vielä teineillä oikein urakalla ja katsoa 21 Jump Streetiä. Odotettavissa on kovasti virnuilua, huulten pureskelua ja vähän irvistelyäkin, sekä ihan hiven myötähäpeää. Ollapa taas viisitoistakesäinen!