Elonmerkkejä

Pitkän hiljaiselon jälkeen ajattelin elvyttää tämän blogin jälleen henkiin. Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon, vaikka toisaalta juuri mikään ei ole muuttunut: opiskelut ovat edelleen katkolla (ETA-tutkinto odottaa suorittamistaan, se on ensi vuoden projekti), vanhempien katon alla asutaan ja eletään hiljaiseloa. Onneksi on tuo junnukoira, jonka kanssa voi harrastaa ja touhuta! Vanhaherra eläkeläinen ei edelleenkään ole vakuuttunut vasikankokoisen kakaran olemassaolon hyödyistä, mutta vanhalle se suotakoon.

Ehkäpä sitä jaksaisi taas intoutua kirjaamaan ylös näitä arjen sattumuksia, joskaan mitään huippujännittävää tai dramaattista dialogia en edelleenkään lupaa. Arkea, junnun kanssa harrastamista ja sitä vanhaa kunnon nurinaa on varmasti luvassa. Pidelkää kiinni hatuistanne!