Tänään oli hyvä päivä

Netti oli kupeena puolista päivin ihan iltakahdeksaan, ja ihan vahingossa huomaamattani kirjoittelin yhden esseenkin, kun en muutakaan tekemistä keksinyt. Tai no, en ihan kokonaan - täytyy sitä viikonloppuna hioa ja lueskella vielä muutamia artikkeleja aiheesta, mutta tuollaisen pääpiirteittäisen raakaversion sain kyhäiltyä. Aika hyvä fiilis, kun ei mennytkään päivä hukkaan, vaikka aamulla tuntuikin vähän siltä.

Tuon esseen lisäksi olen tänään lueskellut John le Carrén The Constant Gardeneria. Tykkään kovasti, pitkästä aikaa taas tuollainen vähän realistisempi teos noiden hömppäromaanien jälkeen. Edellinen lukemani, D. W. Dahlquistin The Glass Books of the Dream Eaters oli aikamoinen pettymys. Kirja lähti mukaan ihan puhtaasti kiehtovan kannen perusteella, mutta sisältö olikin aikamoista huttua. Miksi mä en vaan opi? Näin on käynyt tänä vuonna ihan liian usein, ja kaikki ovat olleet samantyyppisiä kirjoja. En vaan tykkää tuosta genrestä - se ei ole ihan puhdasta fantasiaa eikä missään nimessä millään malliin realistista tai historiallistakaan kerrontaa, mutta jossain siellä välimaastossa. Oli todella keskinkertainen kyllä muutenkin, mutta kun genre ei vaan iske. Ja silti eksyn lukemaan niitä! Toivotonta. Ehkäpä tuo hyllyssä vielä odottava Gormenghast -trilogia on parempi, vaikka samaa genreä luultavasti onkin? No, jää joka tapauksessa ensi vuoteen tuo.

Tämä viikko mennään kuitenkin tuon Constant Gardenerin tahdissa, ja koko ensi viikon käsissä polttelee oletettavasti Hamlet.

Jännittää!