1. syyskuuta 2009

Kompurointia, tavaranpaljoutta ja District 9

Onnistuin tänään telomaan jalkani Koiraa ulkoiluttaessani. Se pieni pirulainen jäi tapansa mukaan junnaamaan johonkin ojanpientareelle ja siinä kävellessä käännyin hoputtamaan toisen touhuja, astuin jonkinlaiseen kuoppaan ja muljautin oikean nilkkani - sekä niiasin vasemman polveni katuun. Oikea nilkka on nyt turvoksissa, vasen polvi kirvelevä ja verillä, ja sukkikset lensivät reikäpolvisena roskiin. Olin muuten unohtanut, kuinka inhalta nirhaantunut polvi tuntuukaan, edellisestä polvennirhauksesta on tainnut kulua kymmenisen vuotta. Tämä viikkohan alkoi taas mainiosti...

Kaiken muun hyvän lisäksi tämä "yksiöni" on tällä hetkellä aivan täynnä tavaraa. Saatiin tyhjennettyä kämppä Bristolissa, ja nyt ne viimeisetkin roinat ovat täällä - täytynee huomenna aktivoitua ja pakata näitä varastoon odottamaan aikaa, jolloin pääsen ihan lopullisesti muuttamaan sinne "omaan kotiin". Sitä odotellessa täytyy vähän säveltää tämän kaaoksen kanssa.

Ja aiheesta ihan kolmanteen... Tässä eräänä iltana laskeskelin, että olen tänä vuonna käynyt elokuvissa ainoastaan häpeälliset 15 kertaa. Näin hiljaista vuotta ei ole ollut... no, vuosiin! Päätin siis suunnata tänään kulttuurin pariin (hei, on ne elokuvatkin kulttuuria!), ja sain vapaapäivää viettäneen Isinkin kanssani katsomaan District 9:n, Neill Blomkampin uutukaisen. Science Fiction on aina ollut minulle mieleinen genre, mutta minä todella pidin tästä rainasta! Loppu meni ehkä vähän itsetarkoitukselliseksi mässäilyksi, mutta muuten dokumenttimaisesti kuvattu muukalaiskuvaus oli kyllä aikas nappiosuma. Sitä paitsi, on aina virkistävää, kun elokuvat eivät sijoitu Amerikan Yhdysvaltoihin (ja aina parempi, jos kyseinen valtio mainitaan vain kertaalleen sivulauseessa), vaan kerrankin miljöö sekä näyttelijät ovat uusia. Etelä-Afrikka ja Johannesburg saavat siis minulta kiitosta, samoin kuin pääosassa kärvistellyt Sharlto Copleykin. Leffa teki myös mainioita rinnastuksia ihmiskunnan lähihistoriaan, pisti välillä ihan hymyilyttämään - varsin kuivasti tosin, sillä kovin hauskoista asioistahan ei ole kyse. Mutta noin ajatusleikkinä raina oli siis aika mainio, suosittelen kovasti.

Ei kommentteja: