"That's a bingo!"

Käytiin tänään leffassa Veikan kanssa, Tarantinon uusin oli luonnollisesti vuorossa - molemmat kun tykätään miehen rainoista ihan hulluina - eikä kyllä jättänyt kylmäksi tämäkään! Leffa oli alkuteksteistä lähtien ihan taattua tuttua tarantinoa ja vetäisi kyllä mukaansa aivan täysin, ja lähes mielipuolinen hymy vain leveni loppua kohden. Enpä ole pitkään aikaan poistunut leffasalista niin punaposkisena ja hymyssä suin, kuin tänä iltana!

Inglourious Basterds on siis ehdottoman suositeltava leffa, sikäli mikäli Tarantinosta tykkää (muutenhan se juoni vissiin yksinkertaisesti hukkuu sinne väkivallalla mässäilyyn). Leffasta kyllä huomaa aivan välittömästi, että Quentinille on annettu aika vapaat kädet mellastaa juuri niin kuin on huvittanut, ja mies on aivan varmasti hykerrellyt tyytyväisenä kertaan jos toiseenkin valmista tekelettään ihaillessa - sen verran ylenpalttisesta ja fiilistelevästä leffasta on kyse. Leffan huumori on siinä mielessä kummaa, että Inglourious Basterds käy loppua kohden vain hauskemmaksi ja hauskemmaksi, vaikka väkeä kaatuu kuin heinää. Välillä on vähän sellainen olokin, että voiko tälle edes nauraa, mutta jossain vaiheessa päätin kuitenkin hylätä moiset ajatukset, ja yksinkertaisesti nauroin kun niin kovasti kerran nauratti. Historiaakin on muokattu tarantinon elokuvauniversumiin sopivaksi, eli kyseessä on siis ei-niin-perinteinen natsileffa with a twist, mikä sekin riemastutti.

Niin, ja Christoph Waltzin Hans Landa on ehkä mahdollisesti yksi vuosituhannen riemastuttavimpia hahmoja! Aivan kertakaikkisen mahtavasti käsikirjoitettu ja näytelty tyyppi.

Tarantinoa syytetään usein siitä, että hän tekee ainoastaan sellaisia elokuvia kuin haluaisi itse nähdä, ja että hänen kykynsä luoda uutta ovat olemattomat. Ensimmäistä pitäisin kuitenkin lähinnä ihan hyvänä asiana, sillä ainakin se takaa sen, että edes ohjaaja/käsikirjoittaja uskoo loppuun asti omaan tekeleeseensä. Se nimittäin näkyy valmiissa elokuvassakin, ihan aina. Ja jälkimmäiseen: why fix something that ain't broken?