No shit, Sherlock!

Tekee mieleni länkyttää elokuvista. Tai no, lähinnä pitäisi lukea tentteihin (ihmisoikeuksien materiaalit on jo tuossa vieressä, vielä pitäisi löytää tahdonvoimaa kahlata ne läpi...), mutta koska tänään on kuitenkin sunnuntai ja aurinkokin paistaa, istun vielä hetken tässä sängyllä tekemässä jotain ihan muuta.

Tosiaan. Tällä hetkellä lukemistonikin koostuu pääasiassa elokuva-aiheisesta kirjallisuudesta: Yöpöydällä lojuu sulassa sovussa kirjoja Studio Ghiblin animaatioista, Monty Pythonien omaelämäkerta, Stephen Kingin Dreamcather sekä epämääräinen läjä Empirejä. Ei liene siis kovin hankala arvata, mitä kautta sitä taas eletään.

Kai tämä tenttiaika jotenkin korreloi tuon elokuvien katsomisen kanssa. Neljän seinän sisällä alkaa tulla kovin ahdasta, jos ei keksi välillä jotain muuta. (Ja uloshan ei tietenkään viitsi lähteä, siellä paistaa tänään aurinkokin! No ei, kyllä sitä tulee ulkonakin käytyä, silloin tällöin, mutta kun en vaan jaksaisi raahautua kauaksi noista tenttikirjoista. Kun ei sitä koskaan tiedä, koska iskee inspiraatio.)

Tällä hetkellä tuosta katsottavien pinosta löytyvät mm. Chaplin, The Adventures of Baron Munchausen ja minisarja Lost Room, sekä villinä korttina Smokin' Aces, jolta odotan lähinnä mahdollisimman tehokasta aivotoiminnan lamautusta.

Kauan odotettu ja alkukuusta teatterissa nähty Wolverine oli pienimuotoinen pettymys - en tiedä oikeastaan edes miksi. Wolverine on hahmona ehdottomasti yksi suosikkisarjakuvasankareistani, ja minullehan voi tunnetusti myydä ihan minkä tahansa leffan, kunhan sen takakannessa mainitaan maagiset sanat "super hero" ja/tai "comic book adaptation". Olihan se toki varsin viihdyttävä, en minä sitä sano, mutta oli se silti vähän... ontto. Päänäyttelijöille antaisin kuitenkin krediittiä, sillä - kuten joku kriitikko (en kuollaksenikaan muista kuka!) mainitsi - he ovat selkeästi tajunneet kuvaavansa sarjakuvaan perustuvaa leffaa, mutta ovat tehneet sen samalla intensiteetillä kuin olisivat kuvanneet Apocalypse. Now'ta. And bless 'em for that.

Niin, ja se tämän vuoden ehdottomasti odotetuin filmi? Jo viime syksynä merkille laitettu The Film of the Year, näin odotusarvoltaan ainakin: Guy Ritchien Sherlock Holmes. Guy Ritchiestä en niin erityisesti ole mitään mieltä (vaikka Lock, Stock and Two Smoking Barrels ja Snatch. aivan kertakaikkisen mainioita ovatkin), ja Jude Law'sta en tykkää edelleenkään... mutta Sherlock Holmes! Mysteerioita ja salapoliisitarinoita palvovana kiihkoilijana olen ihan kertakaikkisen innoissani. (Yksi lapsuuden suosikkifilmeistänikin oli Basil Hiiri, Mestarietsivä.) Eikä siinä Robert Downey Jr.:ssakaan tosiaan mitään vikaa ole... Mutta edelleen: Sherlock Holmes! Vaan meinaavatko ne tosiaan, että jouluun asti täytyy vielä odottaa? Ruojat.

No, sitä odotellessa.