Suru

Saarelle saapui surusanoma: aikaisin tänä aamuna Mummuni nukkui pois.

Kyllähän minä sitä viime kesänä aavistelinkin, että ne vierailut jäisivät viimeisiksi. Kyllä me kaikki tiesimme, että Mummun oli aika lähteä. Dementia alkoi oireilla edellisvuoden kesänä ja kehittyi nopeasti siihen pisteeseen, että tänä syksynä Mummu muutti hoitokotiin lukuisten kaatumisien ja kommellusten seurauksena. Kuukauden Mummu ehti asua siellä. Pitkän elämänhän Mummu jaksoi elää, 89 vuotta, joista viimeinen meni dementian kanssa taistellessa; joista viimeinen vei elämänhalun Mummun itsensäkin ymmärtäessä, että mieli ei enää jaksa. Viimeiseen asti Mummu meidät kaikki kuitenkin muisti ja tunsi, vaikka mustia hetkiä alkoi olla enemmän kuin kirkkaita.

On kauhean vaikea löytää sanoja. Eihän se nyt varsinaisesti yllätyksenä tullut kenellekään, mutta emme me silti sitä osanneet odottaa, emme vielä. Emmekä olisi vielä olleet valmiita luopumaan.