Huomenta maailma

Tämä päivä on taas alkanut juuri niin kuin se vain täällä voi alkaa. Yläkerrassa asustava Meg ja poikaystävänsä ovat joko a) tietämättömiä siitä, että se sänky todellakin narisee, tai b) täydellisen välinpitämättömiä asian suhteen. Pari on nimittäin todella aamuvirkku: tänään sain sentään nukkua rauhassa puoli kahdeksaan, tiistaina taisin herätä jo puoli seitsemältä. Ja voin kertoa, että ei ole mitenkään erityisen mukavaa. Ei siinä mitään, mua ei kiinnosta pätkän vertaa, mitä aktiviteetteja he harrastavat suljettujen ovien takana, mutta kun tässä tapauksessa nuo ovet eivät enää ole ihan suljetut. Tai ovat, se on tuo lattia kun narisee. Lopputulos on kuitenkin täysin vastaava: unen päästä on enää aivan turha yrittää saada kiinni, joten iPodista musiikkia aivoon ja volyymi kaakkoon. Tarvitsen ne korvatulpat.

Mitä tällaisessa tilanteessa toiselle voi sanoa? "Hey, by the way, did you know that I can actually hear you guys having sex up there? Would you mind not doing it early in the morning? I'm not a morning person, so the wake-up is not that pleasent..."

Yeah. Right.

Niin. Ja loppujen viimeksi minut herätti putkimies, joka rynni huoneeseeni tarkastamaan patteria. "Sorry, love. Sorry" huudahtaen hän tosin siirtyi takavasemmalle aika joutuisasti kurkatessani kysyvänä peiton alta. (Ja juokseva vesi on katkaistu.)