29. marraskuuta 2008

Electronics - beshrew!

Mun rakas jukeboxini, pieni ja sorja iPodini, alkaa näyttää vanhenemisen merkkejä. Se on naarmuuntunut ja suhteellisen kärsineen näköinen vehje, ja viime aikoina sen akku on alkanut osoittaa onnettomia merkkejä ahkerasta käytöstä. Hyvin sillä vielä pärjää, ja jaksaa se hienosti pyörittää musiikkia sen viisi, kuusi tuntia, mikä kattaa kotimatkan aika hyvin. Pieni alkaa vaan lämmetä aika nopsaan ladattaessa, eli ei ole ihan priimakunnossa tuo akku, kun ei vastaanota virtaa enää ihan kunnolla.

Noh. Ei siinä mitään, näin näille elektroniikan ihmeille kaikille käy, ennemmin tai myöhemmin - mutta silti. Mun koko musiikkikirjastoni on tuossa pienessä mustassa, en millään tahtoisi luopua siitä jonkun akun kuolettumisen vuoksi! Saakohan siihen vaihdettua tuota akkua, sitten kun se aika on? Onkohan se kuinka kallista? Pitänee käydä utelemassa Macin liikkeestä, jahka pääsen takaisin Tampesteriin...


Ja kun nyt päästiin vauhtiin...

Mun uusi Nokiani. Se on nätti, se on vihreä, ja se on pieni ja sippoinen - mutta se on ihan onneton. Se käytettiin huollossa heti ensimmäisen viikonlopun jälkeen, koska virransäästötilaa ei saanut pois päältä. Puhelin tuli huollosta tismalleen samassa kunnossa kuin missä se vietiinkin, mutta en ehtinyt tehdä asialle mitään, kun tuli kiire Saarelle. Ajattelin, että kyllä sillä nyt jouluun pärjää - ja niin pärjääkin -, mutta on se silti ikävä. Akkukaan ei kestä kolmea päivää kauempaa, eli jotain häikkää tuossa nokialaisessa on. En kuitenkaan ole jaksanut käyttää sitä huollossa täällä päässä, kun sen kanssa juuri ja juuri pärjää, ja huoltokeikka on kuitenkin edessä kotosalla. Vaan ärsyttää silti ihan vähäsen.

Ei kommentteja: