Something is rotten in the state of Denmark!

Kyllä mä nyt pari päivää pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että täytyy lähteä. Olen niin kertakaikkisen täpinöissä pelkästä ajatuksesta, että kyllä se jäisi harmittamaan, jos jättäisin kokeilematta onneani. Tuon Hamletin nähdäkseni olen kuitenkin valmis uhrautumaan vähän taloudellisestikin - mikä tosin tietää sitä, että sukulaiset saavat tänä jouluna lahjaksi lähinnä sukkia... (Anteeksi.)

Ensi viikko hurahtaakin mitä luultavimmin Hamletia tavaillessa. Täytynee varmuuden vuoksi tutustua tuohon alkuperäiskielelläkin, edellisestä lukukerrasta kun on vierähtänyt helposti kolmekin vuotta, ja silloinkin kyseessä oli suomenkielinen versio. Tällä hetkellä lukeminen edistyy äärimmäisen hitaasti lähinnä siitä syystä, että en malta lukea - minun täytyy saada lausua ääneen. Samaa vikaa on ollut havaittavissa aiemminkin erinäisten näytelmien kanssa (esimerkiksi Oidipusta lausuin eräänäkin syysyönä muutama vuosi sitten, kotimatkalla illanvietosta - ja ihan selvin päin), ei se teksti yksinkertaisesti pääse oikeuksiinsa, ennen kuin sen kuulee. Vaikka en mikään runonlausuja (saati sitten esiintyvä taiteilija) olekaan.

Vielä hieman epävarmana kysyin muutamalta ystävältä, lähdenkö vai jäänkö - vaikka tiesinhän minä jo etukäteen, että vastaisivat oikein tuohon kysymykseen. Enhän minä nyt ihan rehellisesti edes halunnut mitään järkiperäistä palautusta maanpinnalle, kunhan omaatuntoani tahdoin lepytellä. I:llä tosin taisi olla omakin lehmä ojassa, sillä hän esitti vastakysymyksen: hankkiako käytännölliset talvikengät, kun vanhat jo vähän vuotavatkin, vai jumalaiset (ja kieltämättä epäkäytännölliset) juhlakengät? Sovittiin, että I ostaa juhlakengät ja minä matkustan Lontooseen; tuskin hänkään odotti kysymykseensä toisenlaista vastausta.

Esitin tämän dilemmani myös isoveikalle, mutta eihän siitä juurikaan apua ollut. Horisi vain jostain Salkkari-Ollista, mihin minä taas jouduin huomauttamaan, että jos samassa lauseessa puhutaan Salkkari-Ollista ja Hamletista, niin ehkä ei pitäisi yllättyä, jos toinen jää vähän kysymysmerkiksi. Veikka, joka varsin hyvin tietää, etten ole seurannut kyseistä saippuasarjaa vuosikausiin, vastasi: "Niin totta... Mä kans jo ihmettelin että kuka helvetin Hamlet...? [...] Ja soittele sitten kun Hamlet on esiintyny Salkkareissa!"

Irvileuka.

Äärimmäisen epävarmaahan se lipun saaminen on, mutta toki se on ainakin asteen verran helpompaa, jos raahautuu paikanpäälle! Lontooseen karkaan siis viikon päästä maanantaina, vaikka sitten näyteikkunaostoksille ja museokierrokselle, jos ei muuta. Enkä mä siltä kaupungilta kyllä välttämättä muuta kaipaakaan - mulle riittää pelkkä Lontoo ihan itsessäänkin.

Ensi viikosta tulee pitkä. Hyvin, hyvin pitkä.