Edelleen tuosta lähtemisestä. Miten se aina onkin niin perinjuurin vaikeaa? Itse matkustaminen tai Englantiin palaaminen eivät ahdista, vaan tuntuvat loppujen lopuksi ihan hyviltä, mutta se lähteminen. Pakkaaminen ja oven perässään sulkeminen, ne tekevät joka kerta kipeää. Eikä se vaan helpota, vaikka senkin olen jo muutamaan otteeseen läpikäynyt.

Kämpille kotiuduin tuossa tunti sitten, ja nyt väsyttää aivan kamalasti. Päätäkin särkee. Ajatukset hyppivät jokseenkin epäloogisesti (jos ne nyt ensinnäkään mihinkään hyppivät). Puran laukut ja vaihdan lakanat sänkyyn, sitten heittäydyn unille.