Auringonpaistetta ja kuunpimennyksiä

Niin, tänä yönä on kuunpimennys. Huomenna on vapaapäivä, joten ajattelin koittaa, josko jaksaisin valvoa ja katsella, mutta saattaa olla, että uni maittaa sittenkin paremmin. Sitä paitsi, siellä taitaa olla taivas pilvessäkin. Saa nyt katsoa. Ehkä laitan kellon soimaan kolmelta ja nukun siihen asti. Valvominen oli kuitenkin suunnitelmissa, kun pesiydyin sängyn nurkkaan peittojen alle kulhollinen Pezejä sylissäni ja DVD tietokoneessa.

Little Miss Sunshine on ehkäpä hauskin näkemäni elokuva ja kuuluu ehdottamasti suosikkeihini. Leffa on kestänyt monta katselukertaa, eikä ole ainakaan kärsinyt niistä. Tässä on jotain eriskummallista, jotain, mikä nostattaa hymyn huulille ja kyyneleet silmiin. Pidän aivan suunnattomasti elokuvan tunnelmasta: elokuva jättää jälkeensä yhtä aikaa melankolisen ja täydellisen riemastuneen olon. Kaikkine kummallisine juonenkäänteineen leffa on kuitenkin jotenkin niin aito; niin elämänmakuinen! Tyksin kovasti. Tämän elokuvan pariin palaan mielelläni kerta toisensa jälkeen.

Kun näin Little Miss Sunshinen ensimmäisen kerran aavistin välittömästi, että tämä elokuva tulee olemaan yksi suosikeistani. Näin nopeasti pähkäiltynä mieleeni nousee vain kolme muuta elokuvaa, joiden kohdalla on käynyt samoin; joiden tiesin välittömästi nousevan suosikeikseni: Fight Club, Lost in Translation, Quills sekä Pianisti. Hyviä elokuvia olen nähnyt kymmenittäin, mutta juuri nämä elokuvat ovat tehneet minuun suunnattoman vaikutuksen juuri tunnelmallaan ja ehkä ennen kaikkea juuri sillä fiiliksellä, minkä ne jättivät lopputekstienkin jo loputtua. Minulle nämä ovat olleet elämyksiä suurella E:llä.