Koiruuksia

Olen taas viime aikoina koirakuumeillut oikein urakalla. Palloilen edelleen päättämättömänä afgaanin ja borzoin välillä, enkä voi vieläkään ihan satavarmasti sanoa, kumman puoleen kallistun. Se on joka tapauksessa ihan saletti, että 10-ryhmästä se koiruus tulee (vaikka Veikka mulle sanoikin kesällä, että "eihän sitä voi ottaa edes syliin! Kyllä musta sellanen kainaloonmentävä olis parempi."). Järki puhuu borzoin puolesta, mutta mielikuvissani näen aina afgaanin. Saa nyt nähdä, kumpi lopulta voittaa - järki vai tunteet.

Tänään kuitenkin rohkaistuin ja otin yhteyttä kotipaikkakunnallani asuvaan afgaanikasvattajaan: jännitti aivan mielettömästi! Viime vuonna mailasin muutamallekin cockerikasvattajalle, joista muistaakseni yksi vaivautui vastaamaan - mitä jos tästäkään ei kuuluisi mitään? Kyseinen kasvattaja kuitenkin vastasi viestiini vain parin tunnin minimaalisella viivellä ja kutsui minut pääsiäislomalla kylään; tutustumaan. Olen ihan innosta pinkeänä! Juu, ei ole vielä ajankohtaista ainakaan vuoteen, ehkä kahteenkaan, ja tiedän, että vierailu tekee siitä odotuksesta kymmenkertaisesti kamalamman, mutta silti. Tuntuu aivan mielettömän hyvältä, että tätä kasvattajaa tuntuu ihan oikeasti kiinnostavan potentiaaliset pennunostajat, vaikka vähän ajoissa ollaankin liikenteessä.

Jännittää ihan siasti! Ja tekisi mieli laittaa tähän joku hymiökin, mutta en laita. Joku roti sentään.