Peruslauantai

Jälleen viikonloppu. Rästissä siivoilua, roskienvientiä, koulujuttuja ja tiskejä. Jotenkin aikaa tuntuu koko ajan olevan ihan liikaa tai ihan liian vähän, katsantokannasta riippuen, eikä kumpikaan ole koskaan hyvä. Useammin kuin kerran olen yllättänyt itseni jälleen pohtimasta ihan tosissani, että mitäs jos sittenkin ottaisin tänne koiran jo ensi syksyksi, täytyyhän täällä nyt muitakin koirallisia opiskelijoita olla! Tällaisilta haaveilta tosin kannattaa varmaan katkaista siiven heti alkuunsa ja keskittyä suosiolla johonkin ihan muuhun.

Olen tällä viikolla istunut harvinaisen paljon sisätiloissa. Ulkona on ollut aika kylmä, eikä ole oikein tehnyt mieli lähteä tarpomaan sankkaan sumuun, mutta tänään haahuilin aamusella ulkona joululahjakamerani kanssa. Ihan peruspokkarihan tuo on, mutta en silti ole oikein saanut otetta siihen. Suuntasin siis läheiselle nurmiaukealle katselemaan ulkoilevia koirakkoja ja vääntelemään kameran namiskoja. Tuskin sain yhtäkään teknisesti onnistunutta kuvaa otetuksi, mutta eipä se ollut tarkoituskaan. Säätöjä lähdin opettelemaan, ja tulipa nyt ainakin kamera tutummaksi. Kamera aiheutti tosiaan ihmetystä heti alkumetreillä, kun koitin kuvata vuoden ja neljän kuukauden ikäistä siskontyttöä kameraan valmiiksi ohjelmoiduilla "lapset ja eläimet" -säädöillä: kuva meni epäselväksi pienestäkin liikkeestä. Mikä älli siinä on? Kysyn vaan. Lapset ja eläimethän pysyvät tunnetusti hievahtamatta ja nätisti paikallaan kuvattaessa... Tänään opiskelin sitten tuotakin, miten liikkuvan kohteen saa pysymään tarkkana, ja ihan hyvin se lopulta onnistui manuaalisäädöillä.

Ehdoton suosikkikuvani tältä aamulta. Ei missään nimessä millään mittapuulla onnistunut kuva (horisontti vinossa, kohde kuvassa vain puolittain ja kaiken lisäksi vasen takajalka vähän kummassa asennossa - näin alkajaisiksi), mutta silti jotenkin kovin veikeä. Puiston poikki kirmaava nuori rhodesian ridgeback uros.