The Other Boleyn Girl

Kävin tänään lievittämässä psykosomaattista fyysistä pahoinvointiani leffassa. Vuorossa tällä kertaa Justin Chadwickin pukudraama Henrik VIII:n toisesta vaimosta, Anne Boleynista sekä tämän Mary-sisaresta, The Other Boleyn Girl. Elokuva oli kuin 'BBC:n The Tudors and then some' tiivistettynä kahteen tuntiin, mielestäni aika onnistuneesti. Philippa Gregoryn alkuperäisteostahan en ole lukenut (mutta ajattelin hankkia sen matkalukemiseksi ensi keskiviikoksi), eli en voi verrata kuinka kirja on kääntynyt elokuvaksi, mutta näin aihetta suuremmin tuntematta tykkäsin.

Juonittelua ja kieroilua, sisaruskateutta ja petoksia. Niistähän elokuvan juoni periaatteessa koostui. Elokuva käsitti siis ajan Anne Boleynin ensiesittelystä Henrikille aina Annen mestaukseen. Vaikka tarina oli sinänsä aika tuttu jo tuon The Tudorsinkin pohjalta, oli elokuvaan saatu aika hyvin mielenkiintoisia juonenkäänteitä ja tapahtumia. Sitähän en osaa sanoa, että kuinka paljon noista tapahtumista piti paikkansa ja mitkä olivat sitä puhdasta dramatisointia, mutta aikamoisen kuvan se silti antoi Henrik VIII:n hovista. Sitä paitsi, koen edelleen kovin kiehtovaksi ajatuksen, että jos Anne Boleyn ei aikanaan olisi saanut Henrikin päätä pyörälle kiusoittelullaan, saattaisi Englanti olla edelleenkin katolinen valtio.

Pidän sekä Scarlett Johansonista että Natalie Portmanista, joten pääosien puolesta elokuva osui ihan nappiin. Aluksi ajattelin, että osat olisivat ehkä saaneet olla toisin päin - Portman kilttinä ja vaaleana Maryna ja Johanson tummana ja tulisena Annena -, mutta elokuvan edetessä näyttelijät tuntuivat kasvavan rooleihinsa ja olivat kumpainenkin varsin sopiva osaansa. Tykkäsin myös Eric Banasta Henrik VIII:na, huomattavasti enemmän kuin Jonathan Rhys Myersista The Tudorsissa. Myers on mielestäni äärettömän kieron näköinen mies, enkä millään saa itseäni pitämään hänestä; Banassa sen sijaan on jotain kovin empaattista ja inhimillistä. Ja Banalla oli parta. Mielikuvieni Henrik VIII:lla on aina parta (Myershan oli täysin siloposkinen). Myös elokuvan sivuosat oli roolitettu onnistuneesti, varsinkin Boleynin perheen päätä, Sir Thomas Boleynia näytellyt Mark Rylance jäi mieleen huolestuneine kasvoineen.

Pukudraamat ovat aina ihanaa katsottavaa jo asujen ja miljöönsä puolesta, eikä The Other Boleyn Girl ollut tässä suhteessa poikkeus. Värikkäitä korsetteja ja leveitä hameita, näyttäviä koruja ja puhvihihoja. Karkkia silmille jo ihan itsessään.

Eihän tuo nyt mitenkään maailmaa mullistanut tai laittanut sen suuremmin ajattelemaan, mutta draamana se toimi ihan mainiosti. Ja teki tehtävänsä, eli käänsi ajatukseni ainakin hetkittäin jonnekin muualle tästä tällä hetkellä astetta hämmentävämmästä elämästäni.