22. marraskuuta 2007

First Bristol

Bristolin joukkoliikenne (tai tarkemmin sanottuna liikenne ylipäänsä) on aivan käsittämättömän raivostuttavaa. Paikallinen TKL, eli First Bristol, on paitsi kallis tapa liikkua paikasta A paikkaan B myös aina myöhässä, toisinaan vähän ja toisinaan sitten vähän enemmän. Tänään odottelin (jälleen) puoli tuntia bussia, joka ei koskaan saapunut. Bussin matkattua puoli tuntia viiden minuutin matkaa raivostuin odottamiseen, hyppäsin ensimmäiseen bussiin, joka kurvasi paikalle, ja kävelin kilometrin verran kämpille.

Viime viikolla saman linjan bussi saapui yliopistolle täysin ajoissa, mutta kun bussin tuli aika lähteä, kuskipa hyppäsikin kyydistä tupakalle! "Kymmenen minuutin päästä lähdetään." Tupakka paloi ja kuski kiersi bussia. Tumpattuaan tupakkansa kuski kiipesi bussiin, sammutti valot ja marssi matkustamon puolelle. What is he doing now? Inspecting the bus for ghosts? Siinähän arvuuteltiin, kunnes syykin viimein selvisi: kuski heitti pitkäkseen penkille. Siis nokosille! Ja ulkopuolella seisoi pitkä jono matkustajia odottamassa tihkusateessa. Liikkeelle päästiin viimein kaksikymmentä minuuttia aikataulusta myöhässä ja helvetin vihaisina.

Aamuvuoron bussi taas on aina niin täynnä, että oma pysäkkini on monta kertaa viimeinen, jolta kuski ottaa enää matkustajia kyytiin. Jostain syystä kyseisen linjan ruuhkavuoroille (aamulle ja illalle) laitetaan lähes poikkeuksetta tavallinen, 35 istumapaikan ja 8 seisomapaikan bussi, ja muuna aikana linjan vuoroja ajaa 70 istumapaikan double decker, lähes tyhjänä, luonnollisesti. Mikä älli siinäkin on?

Bussit itsessään ovat vanhoja kuin synti. Ne rämisevät, vuotavat sateella, ovat tukahduttavan kuumia aamuruuhkan aikaan ja jäätävän kylmiä talvella. Ikkunat huurustuvat nopeasti ihan umpeen ja vesinoroja juoksee alas huurtunutta lasia. Busseissa ei ole sivu- tai takaovia, mistä matkustajat pääsisivät poistumaan kyydistä, ainoastaan etuovi. Järjestelyn käytännöllisyyden voi jokainen kokea varsinkin niissä ruuhkavuoroissa, kun takapenkissä istuva pitkä ja harteikas mies urheilukassinsa kanssa haluaa hypätä kyydistä.

Jos en asuisi näin kaukana kaikesta, en epäröisi hetkeäkään vaihtaa bussikyydit jalkapatikkaan.

Ei kommentteja: