Kyllä ovat vetäneet vakavaksi ne koto-Suomen eiliset tapahtumat. Uutiset kiirivät varsin nopeasti omaankin tietooni, kun luennon jälkeen piipahdin kirjastossa ja lukaisin päivän lööpit - olo oli varsin epätodellinen. Parin tunnin ajan seurasin tilannetta jatkuvaan tahtiin päivittyvien uutissivujen ja keskustelupalstojen kautta ja hetki hetkeltä ahdisti enemmän ja enemmän, kunnes en enää kyennyt, vaan lähdin. Uutiset jättivät jälkeensä järkytyksen ja pahan olon.
Kyllä tämä pistää miettimään. Mikä ajaa nuoren, ajattelevan ihmisen tilanteeseen, jossa hän näkee aseen piipun ainoana pakokeinona? Missä vaiheessa paha olo muuttuu niin ylitsepääsemättömäksi? Mistä ovat peräisin ajatukset omasta paremmuudesta ja kaikkivoipaisuudesta? Missä vaiheessa ihmiseltä katoaa todellisuudentaju niin täydellisesti, että reaktio on näin äärimmäinen? Kuinka kauan hän on ollut sulkeutuneena kehittämäänsä fantasiaan, johon on luonut omat moraalisääntönsä ja norminsa? Ja mistä on peräisin kaikki se viha, mitä tämäkin nuorukainen tunsi; se ylitsepääsemätön maailmantuska, jota hänen on täytynyt kantaa harteillaan? En ymmärrä, en vain ymmärrä. Miksi kukaan ei huomannut; miksi kukaan ei osannut puuttua? Vaikka tuskin tulos olisi ollut toisenlainen, vaikka joku olisikin huomannut ja osannut: poika tuskin oli omasta mielestään avun tarpeessa. En tiedä, ehkei hän ollutkaan, ehkä hän oli jo avun tavoittamattomissa. Mutta miksi myös sivullisten täytyy kärsiä, miksi tuottaa niin suurta surua ja tuskaa kokonaiselle yhteiskunnalle, omasta perheestä puhumattakaan? Mikä on saanut aikaan sen, että ihminen nostaa itsensä jumalan asemaan, tuntee itsensä oikeutetuksi päättämään toisen kanssaihmisen elämästä ja kuolemasta?
Miksi?
8. marraskuuta 2007
Miksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Harvinaisen fiksu kirjoitus ko tapauksesta. Niin moni sortuu vihaiseen haukkumiseen ja osoittelemaan sormilla. Mukava nähdä hieman ymmärtäväisempiäkin kirjoituksia.
Lähetä kommentti