Sea kommentoi edelliseen kirjoitukseeni, ja minun pitikin vastata hänelle kommenttilootaan, mutta ajattelinkin jatkaa ajatusta hieman pidemmälle.
Viha ja täydellinen ymmärtämättömyys ovat varmasti tunteita, joita moni suomalainen tuntee tällä hetkellä, eikä mikään ihme. En minäkään ymmärrä ollenkaan tuon nuoren miehenalun ajatusmaailmaa, enkä rehellisesti sanottuna edes halua tahi yritä ymmärtää. Haluan kuitenkin omalta osaltani ottaa osaa keskusteluun ja pohdintaan tapahtuneen tiimoilta, sillä vaikka tapahtunut ei sinänsä koskettanut minua henkilökohtaisesti, järkytti se silti omaakin ajatusmaailmaani. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että suurin hyöty keskustelusta saadaan, jos se käydään mahdollisimman kiihkottomasti ja 'järkiperäisesti' (niin pitkälle kuin se nyt on mahdollista tällaisessa tilanteessa).
Ulkosuomalaisena olen ollut tapahtuneen suhteen hyvin pitkälle nettilähteiden varassa, ja myös keltaisen lehdistön nettiartikkeleita on tullut paremman puutteessa luettua. Kuten niin usein ennen tätä, olen taas saanut huomata, kuinka tragediasta tehdään myyvää sosiaalipornoa. Sehän on toki keltaisen lehdistön tarkoituskin, enkä ollenkaan kiistä sitä, etteikö se olisi taloudellisesti kannattavaa, mutta en silti voi olla tuntematta pienen pientä fyysistä pahoinvointia selatessani mitä raflaavampia otsikoita iltapäivälehtien nettisivuilta. Sen sijaan, että journalistit keskittyvät haastattelemaan tragediasta selvinneitä ja menehtyneiden koulutovereita, voisi mielestäni keskittyä oleellisempaan: miksi näin tapahtui, ja voidaanko jotain tehdä vastaisuudessa tällaisen tapahtuman estämiseksi? Toki se koskettaa, kun järkyttyneet ja vielä shokissa olevat lapset ja nuoret kertovat kuin haaskalle lehahtaneelle toimittajalle heti tuoreeltaan, miltä tuntui olla osallisena tuossa kauheassa tapahtumassa, mutta sen informatiivinen arvo jää kovin vähäiseksi. Tällaisen uutisoinnin herättämä keskustelu on luonnollisestikin hyvin tunneperäistä ja kauhistelevaa, "no ihan varmasti oli aivan kamalaa!" Ihan mielenkiinnosta haluaisin nähdä, olisiko keskustelu toisenlaista, jos toimittajat käyttäisivät valtaansa ja ohjailisivat keskustelua hieman toiseen suuntaan, astetta kauemmas tunneperäisestä kauhistelusta.
10. marraskuuta 2007
Yellow Press
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mä en itseasiassa tiedä olisiko tuota poikaa voinut estää... Ehkä teon olisi voinut estää jollain, mutta vaikeaa sekin olisi ollut. Ihmisten ajatusmaailmaa on niin vaikea mennä muuttamaan. Eri asia toki on jos taustalla olisi kiusaamista tms selkeä syy.
Niin, ehkä ilmaisin itseäni sittenkin vähän huonosti. Tarkoitin nimenomaan sitä, miten tästä tulisi jatkaa: voidaanko jotain tehdä vastaisuudessa tällaisen tapahtuman estämiseksi; onko mitään ylipäätään tehtävissä? Jossittelu on tietysti tässä vaiheessa täysin turhaa ja aina on helppo olla jälkiviisas, mutta ehkä tästä tapauksesta voitaisiin oppia jotain. En nyt missään nimessä tarkoita, että tämä poika olisi edustanut tyypillistä suomalaista nuorisoa (enkä usko itsekään, että poika olisi apua hakenut tai hyväksynyt, vaikka sitä olisi ollut tarjolla), mutta karu totuus on, että hyvin harva nuori saa nykyään apua vaikka osaisi pyytääkin sitä - ei ole resursseja. Totta kai tällaisessa tapauksessa, missä taustalla on mahdollisesti sairas mieli, on avunantokin varsin vaikeaa, mutta on huomattavasti helpompi edes yrittää auttaa, jos olisi keinot havaita se ajoissa.
Lähetä kommentti