Kevätillan iloja

Olen jo kuukausitolkulla ihmetellyt, mistä tuo ulkoa kuuluva musiikki oikein tulee. Aina silloin tällöin iltaisin jostain ihan naapurista kuuluu siis sellaista easy listening -musiikkia, franksinatraa ja muita klassikoita, ja joskus se kuulostaisi tulevan ihan livenä. (Tänä iltana on mm. satanut miehiä, uskottu päiväuniin, selviydytty, kävelty tuhat mailia ja haettu henkeä taivaalta. Ihan mahtihomma! Tiedän, mun musiikkimakuni on täysin vinoutunut.) Opiskelija-alueella se on tuntunut vähän kummalta, kun tuppaa tuo täällä muuten kuuluva musiikki olevan vähän toisenlaista... No, tänään tuo arvoitus ratkesi - tuossa ihan vastapäätä on tanssisali! Kevään tultua tarkenee pitää ovia auki, joten tänään ikkunasta tähystellessäni pistivät silmään nuo tanssilattialla pyörähtelevät parit, ja sieltähän se musiikkikin tulee. Tulipa kertakaikkisen hyvä mieli, ja tekisi melkein itsenikin mieli tuonne sekaan - vaan en osaa tanssia, enkä uskaltaisikaan. Tyydyn siis avaamaan ikkunaa ja nauttimaan hauskasta musiikista.

Tällaisina iltoina ei ole ikävä mihinkään, eivätkä huolet paina (vaikka olisi ehkä syytä). Kaupungin valot välkkyvät pimeydessä ja musiikki laittaa hymyämään. This is life.