'Cause me and you, yeah, we are voodoo

Niinhän siinä kävi, että Royal Mail hukkasi sen isin kynsikkään. Vaikka tiskillä sanoin tytölle, että pistä teippi siihen kuoren suuhun, ettei aukea - ja tyttö sanoi laittavansa. Ei laittanut, ja perille saapui pelkkä kuori. Perjantain vituloituani alkoi taas veri kiertää, ja tänään neuloin uuden. Toimitan tällä kertaa perille asti, henkilökohtaisesti - porukat lentävät sunnuntaina (siis tänään) Lontooseen, ja lupasin busseilla itsekin paikalle tiistaiksi. Saavat viedä mennessään matkalaukullisen tavaraa, pitää alkaa pikku hiljaa tyhjentää tätä kämppää. Kirjoja ja DVD:itä on kertynyt ihan liikaa.

Neuloessani kuuntelin The Crashiä, pitkästä aikaa. Pienimuotoinen aikamatka sekin oli, osittain ainakin. Ja Still Alive on ehkä se yksi ja ainoa biisi, jonka tahdissa saattaisin yltyä tanssimaan pöydällä, aivan erikoislaatuisissa olosuhteissa. Aivan bueno, ja se kertakaikkisen riemastuttava video on niin piste iin päällä. Hymyilyttää.

//

On ollut mielessä yksi poika yläasteelta, sellainen hulivili, jolle kävi huonosti. Kohtalonsa on mielessä aika ajoin, mitäköhän mahtaa hälle kuulua. Onko elämä löytänyt uomansa ja selviääkö sisulla? Koetellaanko vahvoja, vai ihan randominako elämä läiskii vasten kasvoja? Mielessä on myös tyttö, joka on lyhykäisen elämänsä aikana kokenut ihan liikaa vastoinkäymisiä. Sitä tuntee itsensä niin pieneksi; nöyrtyy ja menee sanattomaksi, kun itsellä on kuitenkin kaikki oikeastaan ihan hyvin. (Sid-piän, oot ajatuksissa.)