Onnistumisen iloa

Nyt on hyvä fiilis: sain kuin sainkin tänään jotain aikaiseksi. International Traden essee on nyt loppusilausta ja printtausta vaille palautuskunnossa - kyllä sain taas huomata, että kannatti taas viettää lauantaiaamu kirjaston lyhyiden lainojen osastolla nenä kiinni pölyisissä kirjoissa: hyvin suunniteltu essee todellakin on jo puoliksi valmis. Oli suorastaan ilo kirjoittaa, kun ei tarvinnut keskittyä enää siihen tiedon hakuun tai jäsennyksen pohtimiseen. Niin sitä vain aina oppii, kirjoittaminen tuntuu essee esseeltä aina vähän helpommalta, alun kangerteluista huolimatta. Kielenkin kanssa olen jo aika hyvin sujut, niitä pohtimistaukojakaan ei joudu pitämään enää läheskään niin usein kuin vielä vuosi sitten. Tuntuu hyvältä. Onhan tämä toki haastavaa, eikä missään nimessä helppoa, mutta haasteitahan minä tänne tulinkin hakemaan. Aloittaminen vain on aina jotenkin niin haastavaa. Ensimmäinen kappale on aina se vaikein: siinä vaiheessa ei oikein edes kiinnostaisi ja koko urakka tuntuu mahdottomalta. Sen jälkeen kirjoittaminen alkaa kuitenkin sujua ja kokonaisuuden jäsentäminenkin alkaa vaikuttaa suht helpolta... Mutta se ensimmäinen kappale. Se tuntuu joskus niin kovin korkealta kynnykseltä.

Kirjoituskimara jätti jälkeensä mojovan päänsäryn, mutta tämä on voittajan päänsärkyä. Ei edes haittaa!