Hiljaista

Joulukuu on alkanut kovassa tuulessa ja kaatosateessa, perusbrittiläinen talvisää siis. Aamun synkkää harmautta tosin väritti vastapäisen urheilukentän ylle levittäytynyt kokonainen sateenkaari, oli varsin komeaa katsottavaa synkkää taivasta vasten.

Ensimmäinen yliannos kulutushysteriaakin on jo koettu, kun hetkellisessä mielenhäiriössä busseilin keskelle ostoshelvettiä. Riitti taas tältä vuodelta, kiitos. Soitin jo isille, että hoitaa jouluostokset puolestani tietyltä osin.

Lapsuuden legenda, The Joulukalenteri, on kuulemma jälleen täällä, isi lupasi nauhoitella. Juutuubistahan nuokin löytyvät ja sieltä ne tulee varmaan katsottuakin, mutta silti. Taisin olla viidennellä luokalla tuon ensiesityksen aikoihin, muistan varsin hyvin, kuinka se nauratti koulussakin. Hymyilytti kovasti, kun tuon ensimmäisen jakson katselin: jotkut asiat ne vaan eivät koskaan muutu.

Joulutunnelma on vielä vähän hakusessa. Meni ne viimeisetkin odotuksen fiilikset, kun isi juuri ilmoitti olevansa töissä niin aaton kuin joulupäivänkin, ja äiti sanoi saman tien, että hänelle on sitten ihan sama miten ne omat vuoronsa menee. Eli mitä ilmeisimmin vietän joulun yksin kotona. Tällä hetkellä ahdistaa ihan suunnattomasti.